26.6.2015

Sibelius 150 - pianomusiikki

Sibelius Ainolassa 1940-luvulla.
Kuva: Suomen Valokuvataiteen Museo
Ensimmäiset merkittävämmät pianosävellykset, 6 impromptua op5 ja sonaatti F-duuri op12 syntyivät vuonna 1893, samoihin aikoihin kun Sibelius työskenteli Kalevala-aiheisen Veneen luominen -oopperan parissa. Näitä aiemmat pianoteokset ovat lähinnä seurapiiri- ja tilannemusiikkia lähipiirin, sisarusten ja ystävien tarpeisiin. Sibeliuksen pianomusiikki on epäilemättä jäänyt suurempien orkesteriteosten varjoon, vaikka pianokappaleissa on kuultavissa sama kehityskulku kuin säveltäjän koko tuotannossa yleensä. Sibeliukselle itselleen piano oli tärkeä työkalu uusien musiikillisten ideoiden etsinnässä ja hänen pianistiset kykynsä olivat aikalaisten mukaan melkoiset, varhaisemmista viuluhaaveista huolimatta. Sibelius sovitti myös orkesteriteoksiaan itse pianolle, kuten Finlandian (op16) ja Valse Tristen (op44 nro 1).

Voit kuunnella Spotify-soittolistaa selaimessasi, tarvitset vain Spotify-käyttäjätunnuksen. Voit rekisteröityä Spotifyn käyttäjäksi Facebook-tililläsi tai sähköpostiosoitteellasi, palvelusta on sekä ilmaisia että maksullisia versioita.



Cinq morceaux op75 (1914-19)

Viisiosainen, puulajien mukaan (Pihlaja, Honka, Haapa, Koivu ja Kuusi) nimetty ”Puusarja” on Kukkaissarjan ohella  Sibeliuksen tunnetuimpia pianosävellyksiä, ja näistä erityisesti  Nro 5. Kuusi. Jälleen esimerkki Sibeliuksen läheisestä yhteydestä suomalaiseen luontoon.



Cinq morceaux op85 (1916-17)

”Kukkaissarjan” (Kaunokki, Neilikka, Kurjenmiekka, Akileija, Kellokukka) neljäs osa Akileija oli jo suosituimpien kappaleiden soittolistalla, mutta koko sarja edustaa Sibeliuksen pianomusiikin parhaimmistoa.  Jos Puusarja voisi luonnehtia vähän vakavammaksi impressionismiksi, niin Kukkaissarja on vastapainoksi hieman kepeämpää ja taiturillisempaa pianismia.



Kymmenen pianokappaletta op24 (1895-1903)

Ehkä hieman epätasainenkin opus sisältää suosituinta ja soitetuinta Sibeliuksen pianomusiikkia, kuten taiturimainen Romanssi nro 9.



Kyllikki. Kolme lyyristä kappaletta op41 (1904)

Sibeliuksen kalevalaisen pianokauden (kansallis-) romanttista tyyliä edustavan päätöksen aikalaisia ovat viulukonsertto ja Kuolema-näyttämömusiikki. Myös eksentrinen pianonero Glenn Gould levytti teoksen ja piti sitä merkittävänä lisänä piano-ohjelmistoon.


Kolme sonatiinia op67 (1912)

Suomalaisia säveltäjiä –teos (Otava, 1994) noteeraa – epäreilusti tai ei - Sibeliuksen pianomusiikista vain nämä kolme sonatiinia, jotka ovat lähempänä muun tuotannon sävelkieltä, modernia tiivistä klassismia.


Bagatelles op34 (1913-16)

Nro 1 Valse; nro 2 Air de danse; nro 5 Boutade; nro 9 Reconnaisance

Otteita  kymmenen pikkukappaleen kokoelmasta, jotka ”voileipäkappaleiden” ja kotimusiikin maineestaan huolimatta ovat piano-opiskelijoiden suosiossa. Ja onhan näitä toki myös mukava kuunnella!


Kuusi impromptua op. 5 (1890-93)

nro 5, h-molli (Vivace); nro 6 E-duuri (Commodo)Impromptut nro 5 ja 6 ovat sovituksia melodraamasta "Svartsjukans nätter (1888)". 




Lähteet:
Sibelius.fi: Pianosävellyksiä 
Tawastjerna, Erik: Sibelius (Otava, 2003)
Suomalaisia säveltäjiä, toim. Erkki Salmenhaara (Otava, 1994)

Poroila, Heikki: Yhtenäistetty Jean Sibelius (Suomen musiikkikirjastoyhdistys, 2012)
Wikipedia 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti