22.11.2012

Bo Kaspers Orkester: Du borde tycka om mig (2012)


Muistin taas miksi tästä bändistä pidinkään. Ensinnäkin siksi, että he tekevät oman näköistään, tavanomaisiin kategorioihin uppoamatonta musiikkia. Vähän jazzia, poppia, rockia, soulia, lattarisävyjä, laulelmaakin.. kaikkea mikä toimii. Miellyttävää musiikillista sekoitusta. Svengaavaa ja tyylikästä. Bändi on ollut kasassa 20 vuotta – Grattis pojkar! – ja tämä tuorein levynsä on järjestyksessä kymmenes. Taito lahden takana tuntuu olevan, totta vie, hyppysissä edelleen. Musiikkinsa on aivan yhtä ilmavaa, raikasta ja tarttuvaa kuin ennenkin.

Levy on musiikillisesti monipuolinen. Soundeissa eniten miellyttävät oikeat, akustiset soittimet, sellaisetkin, joita harvemmin poplevyllä kuulee. Niitä yhdistellään vieläpä kiinnostavalla tavalla, kuten esimerkiksi jousisektio + ranskalaistyylinen harmonikka Innan du går -kappaleessa. Levyn jazzsävytteisin styge Snart kommer natten hellii upealla, miltei jo orkesterin tavaramerkiksi muodostuneella pianosoundilla  - yhtä aikaa savuisahko, mutta silti kuulas ja kirkas - sävyisällä bassolla ja ihanan käheillä sudeilla. Vilket år on soulia hienoine puhaltimineen, Längre upp i bergen rullaa ska –draivilla, Jag är vacker i kväll onnistuu kuulostamaan miltei Ruotsin toiselta suuruudelta Kentiltä.. Ihanan erilaisia äänikuvia ja tunnelmia! Koneellista ääntä ja rytmiä on käytetty niin ikään aistikkaasti ja harmonisesti. Utan dig esimerkiksi kasvaa yksinkertaisesta syntsanaputuksesta hienoksi jyrääväksi voimapopiksi. Koskettavimmillaan yhtye on kuitenkin rehellisessä, pienessä ja riisutussa ilmaisussa, kuten hymnimäinen Utöjan tragedian herättämiä mietteitä luotaava Mitt rätta jag osoitaa.

Toinen syy miksi olen BKO:sta aina pitänyt on, että laulu on selkeää. Sanat erottaa ja jopa ymmärtää aivan tavi kouluruotsillakin. Sitä paitsi bändin keulahahmon ja pääasiallisen tekstinikkari-laulusolistin Bo Kasper Sundstömin tarinat ovat poikkeuksetta kuuntelemisen arvoisia ja useimmiten ajatuksia herättäviä.

Voin luvata, ettet kyllästy tätä levyä kuunnellessa. Höristeltävää löytyy miltei jokaisesta raidasta, heti avauksen huikeasta pianointrosta alkaen.


5.11.2012

Asiakaskysely Ratamo-kirjastoissa!


Osallistu Ratamo-kirjastojen asiakaskyselyyn!

Ratamo-kirjastot ja Lopen kirjasto järjestävät yhteisen kyselyn asiakkailleen 5.-18.11. Vastata voit kirjastossa, kirjastoautossa tai verkkolomakkeella.

24.9.2012

Yhteislaulua ja karaoke Nurmijärven yökirjastossa!


Perjantaina 28.9. järjestetään Nurmijärven pääkirjastossa yökirjasto-tapahtuma, kirjasto on avoinna klo 22 asti! Ohjelmassa on mm. yhteislaulua klo 20-21 sekä karaokea musiikkiosastolla koko illan.

Yhteislauluja lauletaan tästä kappalevalikoimasta:
  • Juokse sinä humma
  • Väliaikainen
  • Kesäpäivä Kangasalla
  • Uralin pihlaja
  • Tuoll' on mun kultani
  • Kotkan poikii ilman siipii
  • Missä muruseni on
  • Kotkan ruusu
  • Ilta skanssissa
  • Oli hepokatti maantiellä poikittain
  • Vanhoja poikia viiksekkäitä
  • Reppu ja reissumies
  • Sankarit
  • Kulkurin valssi
  • Jokainen ihminen on laulun arvoinen
  • Syksyn sävel
  • Puhelinlangat laulaa
  • Heili Karjalasta
  • Tulipunaruusut
  • Hymyhuulet
Yökirjaston koko ohjelman löydät tästä (PDF):
http://www.nurmijarvi.fi/filebank/6082-yokirjasto.pdf

Tervetuloa!

7.9.2012

Yleisradion äänitetietokannassa Spotify-linkit



YLE:n Fono.fi-äänitetietokannan hakuominaisuuksia voi käyttää avuksi Spotifyn kuuntelussa. Albumit, jotka löytyvät Spotifysta, ovat saaneet Fonossa tietoihinsa linkillisen Spotify-logon, josta voi siirtyä suoraan kuuntelemaan kyseistä äänitettä. Ominaisuus ei kumminkaan toimi aukottomasti, koska joidenkin albumien nimekkeet eroavat Fonossa ja Spotifyssa. 

Naxos myös mobiilina



Musiikin kuuntelupalvelu Naxos Music Library on käytettävissä nyt myös mobiilisovelluksena iPhonella ja Android-laitteilla. Palvelu on maksuton ja sen kautta on kuunneltavissa yli 76 000 cd-levyllistä musiikkia. Suurin osa valikoimasta on klassista, mutta mukana on myös muun muassa jazzia, bluesia ja maailmanmusiikkia.

Lisätietoja ja ohjeita täältä.

Katso myös Naxos-ohjeita.

6.9.2012

Shelley O'Brien - ukulele, piano & songwriter-workshop

Shelley O'Brien konsertoi Nurmijärven kirjastoissa 14. ja 15.9.2012

Kanadalainen folk-poplaulajatar Shelley O'Brien esiintyy Klaukkalan kirjaston Taiteiden Yössä perjantaina 14.9. ja lauantaina 15.9.2012 Nurmijärven pääkirjastossa. Pääkirjastossa on konsertin lisäksi parin tunnin mittainen laulunteko-workshop, jossa luonnossa ja omassa ympäristössä liikkumalla haetaan inspiraatioita. Workshopin aikana tehdään jokaiselle oma laulu, joka lopulta äänitetään ja taltioidaan CD-levylle kotiin viemisiksi. Konsertteihin ja workshopiin on vapaa pääsy eikä workshopiin tarvitse ilmoittautua etukäteen.

Shelley säestää laulujaan ukulelella ja pianolla, maistiaisia esityksistä voi katsoa YouTubesta:
Shelley O'Brien: Perfect Day
Shelley O'Brien: Everything Is Green


Konsertit:
Klaukkalan kirjasto 14.9. klo 18.30
Pääkirjasto 15.9. klo 13 + workshop
Vapaa pääsy, tervetuloa!

18.6.2012

Jon Mosey Finnish Tour 26.6.-7.7.2012

Piedmont-, ragtime- ja old time-kitaristi Jon Mosey keikkailee Suomessa kesäkuun lopulla ja heinäkuun alussa. Puistobluesin ja muiden keikkojen lisäksi Mosey esiintyy Nurmijärven kirjastoissa, nopeimmat pääsevät myös mukaan Jonin opetus-sessioon!

Jon Moseyn kirjastokeikat, vapaa pääsy:
3.7. Klaukkalan kirjasto klo 17
4.7. Nurmijärven pääkirjasto klo 17
Kirjastojen tilaisuudet kestävät parisen tuntia. Mukana myös Härmän omat pojat, Berryman & Bullet -duo.
 
Jon Mosey Finnish Tour 26.6.-7.7.2012
Berryman & Bullet Duo

31.5.2012

Suomalaisten vinyyli- ja CD-levyjen hintaopas [2012]

Luulisi että nykyisenä nettiaikana ei tällaisia kirjoja kannattaisi juuri julkaista, mutta totuus taitaa olla juuri päinvastainen. Suuri osa tämän julkaisun tiedoista löytyy varmasti verkosta tablettia tai tietokonetta tarpeeksi räpläämällä, mutta perinteisellä kirjaksi kootulla Esineellä on silti omat etunsa. CD-levyjen keräilyarvosta voidaan puolestaan olla montaa mieltä, mutta vinyylilevyjen arvostusta ei paatuneinkaan nettifriikki voine kieltää joten täysin korjattu ja päivitetty 10-vuotisjuhlapainos Suomalaisten vinyyli- ja CD-levyjen hintaoppaasta on paikallaan.

Luontevampi tätä on silmäillä ihan huvikseen ja katsoa mitä Kingston Wall oikein aikoinaan julkaisi, noin esimerkkinä ja jatkaa sitten paremman kokonaiskuvan jälkeen vaikka siellä netissä mitä Fono.fi, Huuto.net tai Wikipedia.org osaisi kertoa aiheesta lisää. Molempi parempi, ja olemme vielä niin reiluja että hintaoppaan voi lainata kotiin asti tarkempia tutkimuksia varten. Tutustu Sinäkin kotimaisen äänitteiden rikkaaseen maailmaan!

Saatavuus Ratamo-kirjastoissa:
Suomalaisten vinyyli- ja CD-levyjen hintaopas (2012)

2.5.2012

Field Music: Plumb


Field Music: Plumb (Memphis Industries, 2011)

En nyt muista missä ensimmäisen kerran törmäsin mainintaan Field Musicista, mutta Plumb oli varmasti ensimmäinen levy jota yhtyeeltä kuulin. Brittiveljesten valitsema musiikkityyli on riemastuttavasti perinteeseen nojaava mutta tukevasti omilla jaloillaan seisova progressiivinen poprock, joka lienee imenyt vaikutteensa niin Beatlesilta, Yesiltä, XTC:ltä kuin Pink Floydiltäkin, melodista uutta aaltoa unohtamatta.

Biisit ovat koukeroisia ja rikkaita mutta loogisia, soittotaito on korkea mutta ei kikkaileva, perinne on otettu hyvin haltuun mutta se ei kurista ilmaisua ja yhtye uskaltaa tehdä omaa juttuaan joka on kuitenkin selvä jatkumo maailmankuululle ei-ihan-niin-suoraviivaiselle englantilaiselle popmusiikille. Mitään sinfonioita Field Music ei kuitenkaan rakentele, yli kolmen minuutin kappale on jo harvinaisen pitkä tällä levyllä.

Parasta kaikessa on kuitenkin levyltä välittyvä välittömän tekemisen ilo ja rakkaus musiikkiin, tästä voisi moni muu taiderockin parissa kenkiään tuijotteleva angstisempi auteur ottaa hyvin mallia. Suositellaan hilpeän proge-psykedelian ystäville, kuuntele ja ihastu!

Saatavuus Ratamo-kirjastoissa:
Field Music: Plumb

13.4.2012

Svengaavaa räphumppaa reggaepotkulla

Elokuu: Hääväki saapuu (2012)

Allekirjoittaneella kesä tapaa startata siitä kun soittimessa alkaa pyöriä reggae. Yleensä se on siinä auton kesätassujen vaihdon ja/tai noin 15 lämpöasteen kohdilla. Tänä vuonna kesäni taisi ottaa varaslähdön heti pääsiäisestä päästyä, tarkemmin sanoen 11.4., kun Elokuu -orkesteri julkaisi Hääväki saapuu esikoiskiekkonsa.

Elokuun muodostavat musiikilliset hynttyynsä yhteen lyöneet reggae-hemmo Nopsajalka, suomiräp piireistä tunnettu Juno sekä tuottajana häärinyt studiovelmu ja dj Jonas W. Karlsson. Kolmen kokin keitoksesta syntyi genrekarsinointia iloisesti uhmaavaa ”cityhumppaa”, kuten he itse musiikkiaan määrittelevät.

Nostetta ja kysyntää tuntuu tuoreella kokoonpanolla olevan, yksin Soutaa huopaa sinkkumaistiaisen radiosoitosta ja latauslistasijoituksista päätellen. Eikä ihme, siksi letkeää takanojahumppaahan tämä on! Hip hop- ja reggaejuurien ohella levyltä voi aistia folkkarihenkeä, taustoilla tämmäävät ja lurittelevat mm. haitari, viulu ja mandoliini. Hyväntuulista, kepeää, aurinkoista, vaivattomasti rullaavaa, rullaavaa, rullaavaa.. Hetkittäin herää jo epäilys, että vaihtuiko edes biisi, juna kun jatkaa samalla tahdilla. Tottahan toisia rytmejä ja nyanssejakin löytyy levyn vanhetessa, erikoisimpana kenties haastatteluista koostuva teos Treffeillä. Erityinen huomio kiinnittyy läpi levyn suorastaan nerokkaan tarttuviin kertosäkeisiin. Montaako jäit rallattelemaan? :) Sanoituksellisesti levyn kokonaistunnelma on paitsi kesäinen, myös jotenkin rehellisellä tavalla romanttinen, siirapit tyystin sivuuttaen. Lauluja ihmissuhteista, tunteista, rakkaudesta.. hilpeästi, kirpeästi, kipeästikin. Päätösraidat Happamia marjoja sekä Perillä ennen pimeää maistuvat jo syksyltä, arjelta ja vastuulta. Mutteivät raskaasti, vaan toiveikkaasti.

Mukava platta ja eloisa tuttavuus tämä Elokuu. Tulee vähän samanlainen olo kuin lumilautailusta urheilupiireissä.. että mennään ilman otsaryppyjä löysällä pipolla ja valoisalla asenteella, taitoa, tekniikkaa ja tyyliä unohtamatta. Suosittelen höristelemään korvia kesäfestarikeikoilla kun tämä bändi vastaan tulee.

11.4.2012

Rebirth of the Bad

Fredator: Rebirth of the Bad (2011, KHY Suomen musiikki)

Klubiolosuhteisiin viritetyn uuden, 50/60-lukujen hard bopista ja 70-luvun soulista estetiikkansa ammentaneen jatsimusiikin suosio on pitänyt pintansa vaikka laajempien piirien muoti-ilmiöksi siitä ei enää olisikaan.

Rumpali Jussi Fredriksson alias 'Fredator' metsästää osin samoilla reviireillä kuin kotimaiset Ricky-Tick Recordsin Five Corners Quintet tai Auteur Jazz mutta erojakin on. Fredatorin svengi on lähempänä perinteistä jazzia ja tanssittavat vaikutteet kuuluvat lähinnä pelkistämisenä eikä niinkään sävelkuluissa tai kappalerakenteissa. Panu Savolaisen taitavasti naputtelema vibrafoni puolestaan on Fredatorin riveissä ennemminkin tasaveroinen yhtyesoitin kuin yleinen tunnelmanluoja taustalla.

Aikaisempaan Bad Jazz -albumiin verrattuna yleinen ote on selkeämpi ja suoraviivaisempi, pelihuumoria on nyt saatu enemmän mukaan ja yhtye kuulostaa persoonallisemmalta kuin ensilevyllään. Retroilu on vaikea laji musiikissakin,  mutta Fredatorissa ei ole kyse pelkästä historian hiilikopioinnista. Ääniteknikoille ja tuottajalle täytyy antaa vielä erityiskiitokset, yleissoundi on analyyttinen mutta mukavan lämmin ja rumpukioski kuulostaa hyvin luonnolliselta.

Fredatorit Ratamo-kirjastoissa:
Rebirth of the Bad (2011)
Bad Jazz (2010)

26.3.2012

Joseph Haydn 280 v.

Haydnin syntymästä on kulunut 31. maaliskuuta jo 280 vuotta. Tätä loistavaa säveltäjää on hyvä aina silloin tällöin muistaa, koska hän tahtoo usein jäädä kahden muun wieniläisklassikon, Mozartin ja Beethovenin, varjoon. Haydnia ei kuitenkaan pidä missään nimessä väheksyä heidän rinnallaan, sillä Haydn oli Mozartille ja Beethovenille esikuva, innoittaja, opettaja ja ladunavaaja, jonka luomukset loivat pohjaa myöhemmin syntyneiden töille. Haydnia sanotaankin sinfonian ja jousikvarteton isäksi.

Haydnin musiikkiin kannattaa tutustua siitäkin syystä, että aineisto ei aivan heti lopu. Hänen tuotantonsa on hämmästyttävän laaja: satoja ja satoja monenmuotoisia hienoja teoksia.

Haydnin teosluettelo

Haydnin nuotteja IMSLP:ssä

15.3.2012

Johanna Iivanainen & 1N




Mikä ääni tällä naisella onkaan


Olin hieman skeptinen ottaessani kuunteluun uuden Johanna Iivanaisen & 1N kokoelmalevyn, joka kantaa yksinkertaisesti nimeä 1998-2012. Paremmin asioista perillä olevat tahot ovat odottaneet kyseistä levyä jo hetken aikaa. Palkittu laulajatar näyttää osaamistaan kevyemmän musiikin puolella. Iivanainen on tunnettu lähinnä erilaisten jazz -kokoonpanojen solistina, mutta se ei poissulje sitä seikkaa, että muut laulavat mitä osaavat, mutta Iivanainen laulaa mitä mielensä tekee. Hänen äänensä kestää vertailussa minkä tahansa nykylaulajan kanssa.


Levy on tasapainoinen kokonaisuus ja tunnelma pysyy hyvin yllä koko levyn ajan. Kappaleiden järjestys lienee alunperin kronologinen, mutta myöhemmin sitä on muutettu, ilmeisesti paremman kokonaiskuvan saamiseksi ja siinä onkin onnistuttu hyvin. Soundeiltaan ja sisäiseltä ilmeeltään levy tuo mieleen Jenni Vartiaisen, Suvi Teräsniskan, Laura Närhen ja jossain kohdin Alanis Morissetten kaltaisten taiteilijoiden tuotannot. Yksittäisistä kappaleista juuri mikään ei nouse toisten yli hyvyydellään tai huonoudellaan ja osittain siinä piileekin yksi tämän levyn hienouksista. Toki tälle kokoonpanolle soisi jatkossa muutamankin hitiksi asti yltävän kappaleen, jotta radiosoiton kautta useampikin kansalainen "löytäisi" tämän hienon tulkitsijan omalle soittolistalleen.


Saatavuus Ratamossa

13.3.2012

Van Halen: A Different Kind of Truth (2012)

Epämääräiset huhut Van Halenin paluusta melkein alkuperäismiehistöön olivat sittenkin totta ja levykin on näköjään saatu julkaistua. Laiskanpulskea ensisingle "Tattoo" ei suuria luvannut vaikkei ihan pettymyskään ollut, mutta sitä suurempi on ällistys kun koko levyn kuuntelee läpi, tämähän on ihan älyttömän hyvä!

Ei kuitenkaan unohdettu mestariteos, paras VH-albumi ikinä tai muuta sellaista mutta lähtökohdat huomioonottaen pahuksen tiukka veto vanhoilta herroilta, joilta ei enää uskaltanut juuri sen kummempaa edes odottaa. Diamond Daven lauluääni ei oikein voi olla enää samaa kuin sillä kiimaisella kollilla 30 vuotta sitten mutta miehen itseironia ja karisma paikkaavat ohentuneet ylä-äänet enemmän kuin riittävästi. Eddien kitarointi taas ei välttämättä ole juuri entisestä kehittynyt, mutta kun muistaa mikä on lähtötaso niin sen ylläpitokin on jo yksinään melkoinen saavutus. Eikä siitä mihinkään pääse että Eddie on edelleenkin yksi kekseliäimmistä, groovaavimmista ja musikaalisimmista hardrock-heavykitaristeista jonka soiton tunnistaa heti muutamasta nuotista.Ja se taikahan ei katoa koskaan.

Mitä siitä että biisit ovat vanhoja luonnoksia joita ei aikoinaan ole levytetty tai Alexin pellit eivät enää kohise peittäen alleen kaiken muun, tai että Anthonyn paikan basson varressa on ottanut Eddien poika Wolfgang, käsillä on kuitenkin 50 minuuttia häkellyttävän tehokasta hauskanpitoa joka kestää vertailun siihen vanhaan alkuperäiseen ihan täysin. Uusia faneja tämä levy tuskin houkuttelee sen enempää mutta vanhoille taisi tulla joulu jo alkuvuodesta.

Saatavuus Ratamo-kirjastoissa:
A Different Kind of Truth
Aikaisempaa Van Halenia cd-levyinä

5.3.2012

Seitsemänkymppisiä suuruuksia

Maaliskuussa on kulunut 70 vuotta amerikkalaismuusikoiden Aretha Franklinin ja Lou Reedin syntymistä. He ovat samanikäisiä ja työskennelleet samaan aikaan samassa maassa ja ovat populaarimusiikin tunnetuimpien artistien joukossa, mutta muita yhtymäkohtia heillä ei oikeastaan olekaan. Tyystin tosistaan poikkeavat lähtökohdat ja musiikkityylien erot ovat pitäneet heidät erillisillä urilla, joilla heistä on tullut omanlaisiaan klassikoita.

Reed syntyi newyorkilaiseen juutalaisperheeseen, kävi yliopistoa ja oli vuonna 1964 perustamassa taiderockbändiä Velvet Undergroundia, josta lähdettyään vuonna 1970 hän on jatkanut sooloartistina. Reedin tuotantoon kuuluu muun muassa rockin merkkiteoksia, outoja kokeiluja ja monenmoisia yhteistyöviritelmiä. Hän on kunnostautunut myös kuvataiteilijana. Erityiskiitoksia Reed on saanut lyriikoistaan. Hänen pyrkimyksenään on aina ollut tehdä älykästä rockia, johon suhtauduttaisi kirjallisuuteen verrattavana ”vakavana” taiteena. Lähinnä sanoitustensa aihevalintojen ansiosta Reediä on kutsuttu punkin kummisedäksi.

Lou Reedin äänitteet Ratamo-kirjastoissa





Franklin taas syntyi pienituloiseen suurperheeseen Memphisissä ja varttui Detroitissa. Hänen isänsä oli baptistisaarnaaja, joten Franklin oppi laulutaidon kirkkokuorossa. Hän alkoi levyttää jazzartistina jo 18-vuotiaana. Franklin julkaisi suurimmat soulhittinsä 60-luvun lopussa ja 70-luvun alussa. Ajanjaksoa pidetään hänen kultakautenaan, jonka vaikutus rytmimusiikkiin on ollut valtava. Myöhemmin hän on soulin lisäksi levyttänyt muun muassa R&B:tä ja gospelia. Franklinin suosio ja levytysten laatu ovat viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana vaihdelleet, mutta asemansa kiistämättömänä soulin kuningattarena on hän säilyttänyt.

Aretha Franklinin äänitteet Ratamo-kirjastoissa





Ratamo-kirjastojen musiikkiosastojen puolesta onnittelut molemmille!

29.2.2012

Emeli, Lana ja Adele - 3 nuorta naisääntä juuri nyt

Skotlantilassyntyinen Emeli Sandé julkaisi äskettäin debyyttilevynsä "Our Version of Events", keskitempoista soulahtavaa poppia jota ei kuitenkaan vahingossakaan luule parikymmentä vuotta sitten tehdyksi. Tunnetuimmat hitit lienevät "Daddy" ja "Heaven", jotka esittelevät hyvin Sandén äänen parhaimpia puolia: vakaa, pehmeä ja puhutteleva.

Lana Del Rey on nettinäkyvyyden kautta laajempaan julkisuuteen noussut amerikkalainen artisti, joka onnistuu luomaan vahvoja tunnelmia indiesävyisillä kappaleillaan. Laulajana Del Reyn tunne tai taito ei välttämättä kanna ihan koko albumin verran, mutta esimerkiksi avaus- ja nimikkokappale "Born to Die" on hyvinkin onnistunut kolhossa lumoavuudessaan.

Haastajista huolimatta brittilaulajatar Adele on tämän hetken väkevin, voimakkain ja eloisin uusi naisääni. Kakkoslevy "21" biiseihin kuten "Rolling In the Deep" törmää radiossa jo muidenkin esittäjien versioina.
Saatavuus Ratamo-kirjastoissa:

Emeli Sandé: Our Version of Events
Lana Del Rey: Born To Die
Adele: 21 cd-levy / nuottijulkaisu